Pitkään mietittyäni

Mietin pitkään mitä voisin kirjottaa. Ja keksin sen kun väsäsin itku silmässä äitienpäivä kortteja mun mummulle ja äidille. Nimittäin äitiydestä, sen tuomasta huolesta, ylpeydestä, vastuusta, rakkaudesta ja tunteista.

Mun oma äiti on mulle kaikki. Ennen en tajunnut kuinka paljon huolta ja murhetta kuin myös iloa ja onnistumisen tunnetta oon hänelle tuottanut niin hyvässä kuin pahassa. Nyt oman lapsen kautta tajuan miksi mulle on soiteltu perään, kyselty mun menemisiä, missä meen ja kenen kanssa. Tuo "tapa" ärsytti mua aivan suunnattomasti. Koska olin aina sitä mieltä et kyllä mä pärjään itsekkin, en tarvitse muilta apua. Olihan mulla kaverit. Todellisuudessa äiti ja mummu on oikeestaan ainoot ihmiset mun elämässä jotka ovat pysyneet tein mä mitä tahansa. Nykyään mulla on ystävät jotka tukevat ja auttavat tarvittaessa. Ennen näin ei ollut. Luulin vaan. Vaikeuksia kun tuli niin tuntui että kukaan ei kuunnellut eikä auttanut. Kaikki kaikkosivat paikalta hädän hetkellä. Äiti on auttanut aina, hänen luokse on aina voinut mennä. Oon kiitollinen mun äidille kaikesta, niin taloudellisesta tuesta kun tunnetason tuesta. Ihminen jolle voin nykypäivänä kerotoa kaiken. Kiitos siitä.

Oma lapsi on mahdollistanut sen, että ymmärrän millaista ylpeyttä, huolta ja onnellisuutta lapsi tuo elämään. En olisi kuuna päivänä uskonut että rakkaus jota omaa lasta kohtaa tuntee tuo kyyneleet silmiin ja sitä rakkauden määrää ei voi edes sanoin kuvailla. Se on jotain aivan uskomatonta. Haluan antaa lapselleni parhaan mahdollisen elämän mihin minä pystyn. Tähän mennessä tunnen että olen onnistunut siinä.Hymy mikä lapsen kasvoille tulee kun näkee minut. Tai onnistumisen tunne lapsella kun kannustan, kehun ja taputan onnistuneesti tehdystä palapelistä. Yleys siitä kun lapsi ottaa ensi askeleet, sanoo ensimmäisen kerran äiti tai kun tyttö tulee halaamaan ja antaa maailman kuolaisimman suukon poskelle ja hymyilee. Myös huoli kuuluu ikävä kyllä äitiyteen. Onneksi me ollaan oltu terveitä, suurempia haavereita ei ole sattunut (koputan puuta kolme kertaa), lukuunottamatta kaatuamisia, mustelmia ja sydäntäsärkevää itkua.  Onneksi tähän mennessä äidin lämmin syli, halit ja suukot ovat auttaneet. Toivotaan että jatkossakin.

 Oon myös super kiitollinen mun maailman parhaimmalle miehelle, että se on pysyny meidän rinnalla suurista vaikeuksista huolimatta. Ja tiedän että se rakastaa meitä ja me häntä <3

Haluan vain kertoa sen että äitiys on maailman parhain ja kaunein asia. Ja äitiys sopii minulle. Mulla nousee tunteet pintaan kun näitä asioita alkaa syvällisemmin miettiä, että mitä tekisinkään ilman äitiä tai omaa lastani jolle saan olla äiti, muita sukulaisia lukuunottamatta.  Huomenna pillitän varmaan koko päivän, koska olen niin onnellinen kaikesta mitä minulle on suotu. 

Kaikki äidit, viettäkään huomenna ihana päivä perheen parissa ja olkaa ylpeitä saadessanne olla paras äiti omalle pienoisellenne.  

H&R